Isona Lääkäriksi

Nyt onkin tässä kirjoittamisessa ollut pieni tauko, kun en ole oikein ehtinyt tehdä mitään muutakaan, en oikein edes lukeakaan. On nimittäin lapset kesälomalla (siis vanhempi, nuorempi on vielä muutenkin kotona) ja mieheltä taas loppui loma, joten päivät ovat erittäin työntäyteisiä ja illalla jotenkin ei ole enää puhti riittänyt. Joka ilta olen edes tunnin verran yrittänyt opiskella, mutta sen enempään en ole venynyt. Nyt tahkoan kemian epäorgaanista osuutta, jossa olen vata aika alkutekijöissä. Siitä olen kuitenkin tyytyväinen, että melkeinpä kaikki asiat olen ymmärtänyt jotka olen tähän mennessä opetellut ja jotka on jo kursseissa käsitelty, mitään ei ole jäänyt epäselväksi. Siis ihan joitain yksittäisiä juttuja, mutta pääpiirteittäin kaikki on mennyt tähän kelluvaan kaaliin!:) Joka on jo itsessään pieni (tai aika suurikin) ihme. Mutta PAAAALJON on vielä edessä. Ostin yhden valmennuskurssin vanhat materiaalit ja touhukkaana rupesin kemian osuuden tehtäviä käymään läpi, kunnes jo muutaman tehtävän jälkeen totesin, että ihan yhtä kaikki voin vielä joksikin aikaa jättää ne materiaalit suosiolla rauhaan; näillä kemian tiedoilla ei vielä päästä edes alkuun! Jo tässä vaiheessa olen enemmän kuin useasti todennut, että tässä asiassa ei ole oikoteitä;kaikki asiat on vaan opeteltava ja käytävä läpi. Ja sit niitä pitäisi vielä osata integroida ja soveltaakin pääsykokeessa. Taitaa olla liian kova pala purtavaksi... Tuntuu, että pitäisi olla joku nero yli-ihminen, että lääkiksen ovet aukeaisivat.